Kauhala, Oikarinen

Vieremä

Tila on vanha kantatila Vieremän keskustassa, muodostettu isojaossa 1700-luvulla. 1700-luvun kartassa tilan nimenä on Lantto. (Rek.tiedot Maanmittauslaitos)

– 1938

”LAPSUUSKYLÄNI VIEREMÄ ENNEN JA NYT” Olavi Kauhasen muistelma Kauhalasta

Tämä essee on Kauhalan aikaisemman omistajan Juho Kauhasen pojan Olavi Kauhasen kirjoitus. Kirjoitus löytyi Tuomo Oikarisen arkistoista ja julkaisuoikeus on saatu Olavi Kauhasen pojalta Jussi Kauhaselta, (Kansanterveystieteen professori, LT, Itä-Suomen yliopisto)

Kun Hitlerin joukot marssivat maaliskuussa 1938 Wieniin, olimme puuhaamassa muuttoa Vieremän kirkonkylän Kauhalasta sydänmaakylään Kiuruveden Aittojärvelle. Emme tienneet silloin, että Hitlerin "marssit" päättyisivät seitsemän vuoden kuluttua raunioituneen Euroopan keskellä. Emme tienneet myöskään sitä, että silloin - viisi vuosikymmentä sitten - oli jo alkanut käyminen, jolta ei säästyisi pieninkään kylä, syrjäisinkään maailmankolkka. Emme tienneet, että olimme tulossa aikaan, jolloin kaikki maailmassa vaikuttaa kaikkeen, jolloin olemme kaikki samassa, hurjasti kiitävässä veneessä.

Silloin ennen, 30-luvulla, olivat kesät lämpimiä, oikeita kesiä. (Olen tarkistanut säätilastoista, että näin on todella ollut eikä kyseessä ole pelkkä muistoissa kirkastuminen.) Lieneekö lämmin ennustanut lähestyvää ukkosta?
Kylä eli omaa elämäänsä. Nykyisin suojelukohteena oleva ikivanha petäjä oli sitä seuraillut. Sen kyljessä näkyvät hiiltyneet kohdat kerrottiin syntyneen isonvihan aikoihin. Petäjä oli nähnyt, miten kylälle muodostui oma ilme, profiili. Tuskin se oli korkea, mutta se oli oma. Samanlaista ei olisi löytynyt mistään muualta. Katselin sitä pikkupojan silmin. Näin järvelle ja joelle kaareutuvat pellot ja värien vaihtumisen vuoden- aikojen mukaan. Kuulin kirkonkellojen moikumisen.
Joskus heikkous saattaa olla voimaa vahvempi vaikuttaja. Isääni usein vaaninut rahapula sai hänet myymään tontteja Oulun ja Karankamäen teitten risteyksestä kunnantalolle ja kahdelle kaupalle. Näin kirkonkylän keskusta alkoi muodostua siihen eikä kirkon tuntumaan.
Keväisin toistuva tapahtuma oli Kauhalan karjan ajaminen kylän läpi muutaman kilometrin päässä olevalle kesälaitumelle. Kerran Huttusen kaupasta esitettiin toivomus, että valitsisimme kuletusreitin muualta eikä heidän kauppansa editse. Pyynnön ymmärtää. Kytkytriimuista vapautuminen ja kevätruohon tuoksu hurmasi karjan ja pani lehmien vatsat sekaisin. Vetelä ja tuore tavara lätisi tielle ja kukitti kaupan edustan. Seuraavana keväänä valittiin tie Mähölän pihan kautta. Nenät painuivat naapurin ikkunaan. Silmistä näki, jos tohti katsoa, että reitti oli taaskin huonosti valittu. Kun karja pääsi asumattomalle seudulle, se oli asettunut jonoon kellokkaan perään ja suolikin oli ehtinyt tyhjentyä kylälle. Mutta sivistynyt käytös oli myöhässä.
Uneliaan kesäpäivän iltapuolella kuulosteltiin, milloinka kauppias Ville Heiskasen onnikka köhii ja rymisee Jaakkolan mutkasta kylälle. Se toi terveisiä suuresta maailmasta - Iisalmesta - ja aina jonkun sellaisen kyläläisen, jolle tie autolta kotiin osoittautui liian kapeaksi. (Olihan epäinhimillinen kieltolaki kumottu ja pula-aika jäänyt taakse.) Puskararadion kautta levisi kylälle tieto lavean tien kulkijasta.

Ei liene ollut yhtään näkijää tai muuta profeettaa, joka olisi ennustanut elokuisella kuhilaspellolla, että sille paikalle on kohoava linja-autoasema noin 100 jälkeen Fordin. Päivällä oli sirppi purrut kortta poikki aurinkoisella ruispellolla. Yksikään mies ei ollut lähtenyt kilpasille Eeti (Edith) Kokon kanssa. Hän oli korkean profiilin rukiinleikkaaja. Kun isäni häntä kehahti, tahti vain parani. Hän puolestaan kehui isäni kyhäämiä kuhilaita maailman parhaiksi. Ihmisillä oli hyvä tahto elokuussakin.
Nykyisen paloaseman lähettyvillä röyhähteli Kauhalan riihen savu. Se saattoi työntyä sisälle kunnantaloon, apteekkiin ja Huttusen kauppaan. Siinä pyrki rahvaanomaisuus kaulailemaan suuresta maailmasta työntyvää kulttuuria. Nyt on toisin päin. Nykykulttuuri syleilee kansanomaisuutta hengiltä.

Vieremän kirkonkylää on rakennettu Kauhalan tilan maille. Kuvassa näkymä rii- hen editse kulkevalta tieltä etelään v. 1957. Oikealla tilan navetta, joka valmistui V. 1928. (viite:kuvat osio)

Tien toisella puolella vastapäätä riihtä töröttivät olkikattoiset riihiladot. Niitten eteen kasattiin joka syksy pehkusuovia. Miltei kaupan pihassa olivat oljilla katetut perunakuopat. Olkea, olkea, olkea: Kauppias mulkaisi kaupantekijäisiä ojentaessaan "olkimaisemaan" ja rykäisten esitteli vaihtoehtoisia kattomateriaaleja.
Riihen alapuolella kyyhötti paja. Siellä vieraili joka vuosi "kutsuttuna taiteilijana" seppä. "Free lance-suutari" taiteili talvisin tuvassa lapikkaita. Piika ja renki tarvitsivat niitä talonväen lisäksi. Ostokengät olisivat tulleet kalliiksi. Syksyin ja keväin oli talossa vipinää, kun sydänmaakyliltä tulleet rippikoulupojat saivat "hotellimajoituksen", kortteerin, Kauhalan tuvassa.

Kunnalla ei silloin ollut kunnalliskotia. "Kunnanelätit" oli sijoitettu pitkin pitäjää. Kauhalassa olivat Kuosmas-mummu ja Samppa Pulkka. Sampan keppi kopisi pitkin pirtin lattiaa, kun henki tuli päälle ja hän paasasi. Jotkut pitivät häntä jonkin sortin hupsuna. Kirkosta tultuaan hän saattoi lasetella papin saarnan miltei sanasta sanaan. Kansantietouden kerääjälle Samppa oli ollut aarrearkku. Useita päiviä hän oli antanut tulla sananlaskuja, sutkauksia ja muita kansanviisauksia. Erilaiste mittatikut ja nokkimisjärjestys Sampan kohdalla olisi muuttunut. (Ihminen sai siihen aikaan olla erilainen, ehkäpä "toisinajattelijakin". Pilleriä ei oltu työntämässä suuhun.)
Aamuin illoin ilmestyi taloon Keljan mökkikylältä - Vieremän Pispalasta - maidonhakijoita peilareineen.
Näin eli kylä elämäänsä eikä aavistanut, mitä sen rauhaan tuli, miten se makasi, mistä maa oli raskaana. Jossain kaukana olivat elämän arkkitehdit muotoilemassa maan kasvoja uuteen uskoon. Ei aavistettu, että heidän piirtimensä jäljet tulisivat näkymään siinäkin kylässä.
Nyt tiedämme enempi. Olemme olleet todistamassa kaikkien aikojen suurinta kansainvaellusta, joka jatkuu vieläkin. Imu on vetänyt syrjäseudut tyhjiksi ja kasannut ihmiset yksiin ryppäisiin. Vieremän kirkonkylä on ollut saavana osapuolena. (Aittojärven ja muitten syrjäkylien tarina on erilainen, mutta se on taas toinen juttu.)

Mitä kulkija näkee tämän päivän Vieremällä?
Asfalttiraitit risteilevät kylällä - niin kuin muuallakin.
lkävystyttävän yksitoikkoiset omakotialueet lymyävät metsien peitossa tai levittäytyvät avoimesti pelloilla -Vieremällä - niin kuin muuallakin. Muhevamultaisia peltoja peittää asfaltti ja siellä myydään bensaa - niin kuin muuallakin.
Mähölän pellolle kohonneen liiketalon "soittoruokalassa" nappaillaan "teräviä" - niin kuin muuallakin.
Yötä päivää kuuluu autojen hurina Vieremällä - niin kuin muuallakin. Vieremäläinen haluaa omistaa naapuriaan komeamman auton - niin kuin muuallakin.
Eläkeläiset tungeksivat pajatsojen äärellä - niin kuin muuallakin.
Yhtenäinen farkkukansa liikkuu laumoissa ja jauhaa purkkaa - niin kuin muuallakin.
Vieremällä tuijotetaan Dallasia - niin kuin muuallakin.
"Amerikankieliset" merkkituotteet iskevät silmää liikkeiden ikkunoista Vieremällä - niin kuin muuallakin.
Kaikkihan on maassa, Vieremälläkin, hyvin, eikö niin? Ollaan ja eletään niin kuin muuallakin. Maassa on rauha ja ihmisillä (elintasotaivaassa) hyvä tahto (konsensus). Vai onko? Onko jotain muhimassa pinnan alla?

Millaista on elämä Vieremällä 50 vuoden kuluttua 175 jälkeen Fordin? Tuon kysymyksen edessä seisomme tumput suorina. Sama lienee ollut tilanne 50 vuotta sitten. Puolen vuosisadan kuluttua ihmiset ovat viisaampia kuin me. Heillä on käytettävissään vuosista 1988-2038 viisauden laji, joka meiltä puuttuu, jälkiviisaus.
Vanhalla suojelupetäjällä voisi olla jotain mielessä. Mutta mehän emme ehdi kuuntelemaan. Meillä on kiire. Autolla ehdimme mukaan iloiseen kulutusjuhlaan.

Olavi Kauhanen

Sinappi ei ole hyvää ilman kinkkua

Chito Marx

1937 – 2014

Kuvan kertomaa/ Tuomo Oikarinen

Isäni Tatu (Taavetti) Oikarinen (puoliso Liisa Oikarinen os. Kauppinen, lapset Toivo Taavetti, Tuomo Juhani ja Riitta-Liisa) osti tilan yhdessä veljensä Eljas Oikarisen kanssa vuonna 1937 Juho Kauhaselta . Talon nimi Kauhala tulleekin tämän edellisen omistajan nimen mukaan.Tila nykyään Taavetti Oikarisen perikunnan omistuksessa.
Kuvassa Kauhala vuodelta 1960. Tilalla ollut sekä lypsy- että lihakarjaa vuoteen 1994 asti. Nykyään metsätaloutta ja pellot vuokralla.
Yläreunassa keskellä kuvaa on Vieremä Oy:n varasto. Siitä oikealle on Osuuskaupan varasto jota "makasiiniksikin" kutsuttiin. Oikealla ylälaidassa näkyy vähän Osuuskauppaa elikkä "Osulaa".

Tuossa Oy:n varaston päädyssä sekä Osuuskaupan makasiinin oikeassa päädyssä erottuu pienet ikäänkuin "kanahäkit" joiden sisällä oli peltiset pienet kopit. Noissa kopeissa säilytettiin räjähdysaineita ja ehkä varmaankin jotakin muitakin sen aikaisia vaarallisia kemikaaleja.

Makasiinin katon ”yläreunassa” erottuu "hevospuomit". Kun syrjäkyliltä tultiin kauppaan lähinnä hevosilla, ne pantiin asioinnin ajaksi kiinni noihin puomeihin ja heinätukot eteen. Ne ei kylläkään estäneet hevosia tekemästä kepposiaan noihin puomeihin, osa niistä olikin melkein poikki jyrsittyjä.

Vasemmalla on paloasema melkein kuten nytkin vuonna 2017, tosin nykyään ei sillä ole enää sitä käyttöä.
Palokalustona oli vielä kuorma auton lavalle katosta laskettava kompakti "palokalustosetti" joksi sitä voitaneen kai kutsua. Muistan ainakin sen ison käsin veivattavan palosireenin tuon setin etureunassa. Miehistöllä oli penkkirivit molemmin puolin kalustelavaa. Tosin noihin aikoihin oli jo paloautokin tullut elikkä amerikkainen Ford V8 bensiinimoottorilla.

Äitini kertomana kuulin että sota aikaan talossamme oli ollut myös evakkoja. Huurinaisten perhe, vanhemmat ja heidän 4 lastaan, 2 poikaa ja 2 tyttöä. Heillä oli ollut mukanaan myös kaksi lehmää jotka olivat olleet navetassamme.
Tuossa kuvassa näkyvän paloaseman alapuolella on ollut vielä sotien aikaan riihi joka on ollut myös evakoiden karjasuojana.
Evakoiden kanssa oli opeteltu tekemään karjalaisia perinneruokia mm sultsinoita, karjalan piirakoita ja kukkosia.

Kuvassa ei näy 60-luvun rakennuksistamme aitat, joita oli kaksi, kuvasta oikealle Mähölän suuntaan. Toinen oli vilja- aitta ja lisäksi siellä säilytettiin suolattuja lihoja talven varalle isossa puusaavissa syysteurastusten jälkeen. Toinen aitta oli kaksi kerroksinen ja molemmissa kerroksissa oli sängyt ja niinpä monet kesäyöt kuluikin siellä. Maaseudulla olikin yleinen tapa nukkua kesäisin aitoissa. Ne olivat vilpoisia paikkoja kuumina kesäöinä. Edellä mainittu aitta oli ollut joskus ilmeisesti tuulimyllynä koska seinällä oli iso pyöreä ikäänkuin akselin reikä josta näkyi tervaiset valumat seinällä, olisiko sitten tervaa käytetty voiteena?

Aittojen vieressä oli lisäksi savusauna Mähölän rajalla. Ja muistanpa ne nokiset lauteet joihin suojaksi piti laittaa aina lehtiä tai muuta suojaa.
Eräänä kauniina kesälauantaina sattui sitten niin että saunan suunnasta nousi sankka savupölähdys! Ja niinhän siinä kävi että sauna paloi ja sinä lauantaina kylvettiinkin sitten naapurissa, Mähölän saunassa.
Veljeni purki myöhemmin saunan jäännökset ja siihen loppui savusaunassa kylpemiset!

Oikealla olevan liiteri rakennuksen vieressä näkyy maakellari. Se oli osin maan sisään betonista valettu "bunkkeri", maakerroksella ja oljilla peitetty. Ovelta laskeuduttiin portaita alas ja alhaalla oli kaksi erillistä muutaman neliön ovellista "koppia".
Näistä toinen puoli toimi perunoiden säilytystilana ja toinen kylmähuoneena.
Talvella ajettiin hevosella joelta isoja jääkuutioita kellariin. Jäät peiteltiin sahajauhoilla. Ja niinpä sen ajan "jääkaappi" olikin valmis. Marjat, ruoat ja käyttömaitokin pysyi siellä aikansa käyttökelpoisena.

Talouskeskuksen paikalla on nyt uusi S-Market (rak. 2016) ja viereisille pelloille on rakennettu aiemmin mm Linja-autoasema, Kirjasto, rivitaloja ja K-Rautakauppa ja joenrantaan päin muutama omakotitalo. Myös aiempi S-Marketin paikka oli tilan maita. Pellot ulottautuivatkin vielä 60-luvulla Petterintiestä (Vanha Ouluntie) Murennusjoen rantaan.

Kuvat

Kuvassa Lelu niminen hevosemme, joka oli ollut sodassa. "Sotamuistona" sillä oli oikean takajalan seutuvilla kranaatin sirpaleen arpi. Jaakkolan mäen päällä vanhan kivisen koulurakennuksen kohdalla oli kuusiaita ja sen vieressä oli kenttäkeittiö. Siltä se ainakin minusta näytti. Heinäpeltoja oli juuri tuolla…

Kuvassa Lelu niminen hevosemme, joka oli ollut sodassa. "Sotamuistona" sillä oli oikean takajalan seutuvilla kranaatin sirpaleen arpi. Jaakkolan mäen päällä vanhan kivisen koulurakennuksen kohdalla oli kuusiaita ja sen vieressä oli kenttäkeittiö. Siltä se ainakin minusta näytti. Heinäpeltoja oli juuri tuolla suunnalla Tarvepurolla joten usein sitä kautta piti ajaa. Lelulla varmaan haavoittumisen muistikuviin liittyi jollain tavalla tuo kenttäkeittiö pelottavana muistona. Hevonen oli ollut tykin vetäjänä kylläkin. Ja niinhän siinä kävi että ennen kenttäkeittiön paikkaa hevonen alkoikin toppuutella ja taka-askelia ottamaan. Sieraimet laajenivat ja hevonen nosteli päätään levottomasti korskuen. Lelu kehitti pulmaan ratkaisun ja sehän oli "kiertotie"! Niinpä se karkasi kuskin hallinnasta (veljeni taisi olla), hyppäsi ojan yli pellolle ja laukka- askelilla paineli Jaakkolan riihen takaa kiertäen paikan. Riihi sijaitsi juuri Jaakkolan kohdalla tien oikealla puolella. Tarvepuron notkossa hevonen poikkesi vielä purosta juomaan. Purolla olikin oikein hevosten juottopaikka. Järven puolella oli ajoluiskat joista pääsi kahlaamalla yli.

Sodat käynyt hevosemme Lelu tätini albumista (kirjoitukset joko tätini tai hänen miehensä, joka palveli tykistössä). Hevonen oli erikoisen suuri ja siksi varmaan joutuikin tykistöön ja oli ollut aiemmin näköjään myös Kannaksen linnoitustöissä. Kuva varmaankin 1940- tai 1950-luvulta. Taustalla Kauhalan riihi.…

Sodat käynyt hevosemme Lelu tätini albumista (kirjoitukset joko tätini tai hänen miehensä, joka palveli tykistössä). Hevonen oli erikoisen suuri ja siksi varmaan joutuikin tykistöön ja oli ollut aiemmin näköjään myös Kannaksen linnoitustöissä. Kuva varmaankin 1940- tai 1950-luvulta. Taustalla Kauhalan riihi. Tämän takana näkyy ehkä jo vanha paloasema joka rakennettiin joskus 1950-luvulla, kuvassa ei oikein erotu onko ko asema jo siinä.

Kauhalan peltoa Murennosjoelle päin 1983. Nykyään 2018 muutama omakotitalo. 1960- 1970- luvulla sähköpylvään oikealla puolella oli lato. Mähölän metsikköä vasemmalla.

Jokipeltoa 1983, nykyisen (2018) Jokikujan ja Hakatien kulmauksesta Mähölän metsikön suuntaan jossa jo muutama omakotitalo. Hakatie näkyy olevan rakenteilla pellon poikki.

Kauhalan jokipeltoja Kylälle päin nähtynä myös 1983. Silloinen paloasema, hirsinen navettamme ja Vieremä OY:n varastorakennus vaaleampana keskellä ja taustalla oikealla näkyy Linja-autoasema. Nykyään 2018 pelloilla rivitaloja ja kirjasto.

Kauhala 1950-luvulla. Taustalla vanha osuuskauppa "Osula" ja sen varasto "makasiini". Kuvassa isäni Tatu Oikarinen.

Heinänkepitystä nykyisen linja-autoaseman kohdalla. Taustalla Vieremä Oy:n varasto, kahvila Toimela ja "Osulan makasiinia". Kuva 1960-luvulta, äitini Liisa Oikarinen. Kertoi muuten kepittäneensä sata seivästä tuona päivänä, ihan kova saavutus!

Peltohommissa ja hevoshankmo! Taustalla Räisälän petäjä ja oikealla vanha puhelinkeskus, silloin kun puhelut välitettiin pistämällä "töpseleitä" oikeisiin reikiin kun ensin hälytettiin kammesta veivaamalla keskusneidit hommiin!

Toivo Oikarinen ja hevosniittokone. Taustalla maakellari ja liiterirakennuksen kattoa. Puiden takaa näkyy savusaunamme. Kuva 1950-luvun alkupuolelta.

Tuomo ja Toivo Oikarinen ja xxx?. Taustalla "Osula" ja sen saunarakennus oikealla. Kuvassa myös isäni Tatu Oikarisen moottoripyörä Durkopp, joka oli ilmeisesti saksalaisvalmisteinen.

Äitini Liisa Oikarinen pyykillä Räisälänrannassa. Taustalla Räisälän riihi. Rannalla oli tukkilaisten tukikohta ja heidän varastorakennuksensa. Siellä oli keväällä isoja tukkilaisveneitä valmiina vesille lähtöön ja niitä tervattiin ja huollettiin ja tervan tuoksu levisi joskus kylälle astikin. Joskus noita veneitä tuli "lainattua"…

Äitini Liisa Oikarinen pyykillä Räisälänrannassa. Taustalla Räisälän riihi. Rannalla oli tukkilaisten tukikohta ja heidän varastorakennuksensa. Siellä oli keväällä isoja tukkilaisveneitä valmiina vesille lähtöön ja niitä tervattiin ja huollettiin ja tervan tuoksu levisi joskus kylälle astikin. Joskus noita veneitä tuli "lainattua" lyhyelle kalareissulle ja olihan ne raskaita kapineita soutaa kelutukkeineen. Tukkilaiset väänsivät myös närekieppejä joita käytettiin sitomaan tukkien puomipuita. Tuo jokiranta oli muuten kyläläisten pyykin-/mattojenpesupaikka. Maitokärryillä sinne työnnettiin pyykättävätä. Kuva 1950-luvun alkupuolta.

Vanhat aittamme Mähölän rajalla, vasemmalla vilja- aitta, oikealla kaksikerroksinen ja se oli kesäisin nukkuma-aittana. Vasemmalla olevan aitan oikeasta reunasta näkyy katon harja rakennuksesta joka sijaitsi nykyisen Petterintien ja Härköniementien risteyksessä. Äitini Liisa Oikarinen oikealla. Kuva 1950- luvun alkupuolelta.

Tässä Kauhala Mähölästä päin katsottuna 1950-1960-lukujen taitteesta. Vasemmalla savusauna joka paloi kesäisenä lauantaina 1959 paikkeilla. Oikealla kaksikerroksinen aitta joka oli ehkä ollut tuulimyllynä joskus. Oikealla puolella tuosta oli vielä vilja aitta. Viime mainittu aitta on nykyään Ylä-Kotvakon rannalla. Joku sotaveteraani…

Tässä Kauhala Mähölästä päin katsottuna 1950-1960-lukujen taitteesta. Vasemmalla savusauna joka paloi kesäisenä lauantaina 1959 paikkeilla. Oikealla kaksikerroksinen aitta joka oli ehkä ollut tuulimyllynä joskus. Oikealla puolella tuosta oli vielä vilja aitta. Viime mainittu aitta on nykyään Ylä-Kotvakon rannalla. Joku sotaveteraani osti sen aikoinaan sinne. Tuo kärrytie on muuten senaikainen "kylätie". Tie kulki silloiselta Ouluntieltä (nyk. Petterintie) Mähölän kautta pihamme läpi ja jatkui Savimäentien (nyk Vieremäntie) yli Räisälään ison petäjän oikealta puolelta, ja edelleen Pitkälän pihan kautta Erkkilään ja siitä Hukkalaan Ouluntielle. Tuon Räisälän petäjän tienoilta voi nähdä vieläkin silloista tieuraa.

Taustalla Mähölä. Oikealla Kauhalan kaksi aittaa. Molemmat olivat kaksikerroksisia, etualalla oleva oli vilja-aitta ja taaimmainen oli ilmeisesti ollut tuulimyllynä joskus. Meillä se oli kesäisin nukkumapaikkana. Ylä- ja alakerrassa oli "hetekatkin" (lyhenne tulee sängynvalmistajasta HElsingin TEräshuoneKAlutehdas Oy) sitä tarkoitusta varten. Pellolla…

Taustalla Mähölä. Oikealla Kauhalan kaksi aittaa. Molemmat olivat kaksikerroksisia, etualalla oleva oli vilja-aitta ja taaimmainen oli ilmeisesti ollut tuulimyllynä joskus. Meillä se oli kesäisin nukkumapaikkana. Ylä- ja alakerrassa oli "hetekatkin" (lyhenne tulee sängynvalmistajasta HElsingin TEräshuoneKAlutehdas Oy) sitä tarkoitusta varten. Pellolla Kauhalan laidunaitausta. Etualalla olevat pitkät tolpat olivat lumiaitojen tukikeppejä. Noiden varaan laitettiin varsinaiset lumiaidat kun maa jäätyi. Talvisin olikin monesti paljon lunta ja kun kylä oli tällä kohtaa melko aukeata peltoa niin tuiskulla lumi nietostui aitoja vasten ja aidat alkoivat peittyä lumeen. Aidan varren korkeat hanget olikin hyvä paikka tehdä lumiluolia. Isommille ne olivat hyvä "piilo" kokeilla ensi "sauhuja". Muutamilla oli oikein piippukin ja "clania" he taisivat niihin latailla ja sitten oltiin niin miehiksi niin miehiksi että...:)

Kotipihaa navettamme edustalta joskus 1960-luvulla. Taustalla näkyvät senajan yleisessä käytössä olleet lumiaidat silloisen Savimäen tien varrella. Navetan nurkalta pilkottaa Räisälän vanhan petäjän oksia. Kuva ilmeisesti alkusyksyltä, koska lunta ei näytä olevan vielä paljoakaan.

Kauhala 1957. Kuva on kopioitu Kauhalan edellisen omistajan Juho Kauhasen pojan Olavi Kauhasen esseestä "Lapsuuskyläni Vieremä ennen ja nyt". Julkaisulupa saatu Olavi Kauhasen pojalta Jussi Kauhaselta, (Kansanterveystieteen professori, LT, Itä-Suomen yliopisto). Kuvassa etualalla näkyy sama kuoppa mikä on näkyvissä myös…

Kauhala 1957. Kuva on kopioitu Kauhalan edellisen omistajan Juho Kauhasen pojan Olavi Kauhasen esseestä "Lapsuuskyläni Vieremä ennen ja nyt". Julkaisulupa saatu Olavi Kauhasen pojalta Jussi Kauhaselta, (Kansanterveystieteen professori, LT, Itä-Suomen yliopisto).

Kuvassa etualalla näkyy sama kuoppa mikä on näkyvissä myös 1960-luvun ilmakuvassa, kuoppaan varastoitiin turnipseja elikkä rehunauriita karjalle.
Kuopan perusteella kuva on otettu vanhan paloaseman edestä ja hiuman alempaa.

Talon maantien puolimmaisessa päädyssä oli "tupa", iso pirtti, sen nurkassa oli isoista kivipaaseista tehty uuni. Uunin päällä pystyi pari aikuistakin nukkumaan. Uunia lämmitettiin metrisillä haloilla.
Makuukamareita oli 3 talon toisessa päädyssä ja jokaisessa oli pönttöuunit nurkassa. Mahtoi puuta palaa kovilla pakkasilla!
Keittiö, ruokahuone, iso eteinen ("porstua") ja "visti", olivat keskiosassa. Porstuasta johti rappuset yläkertaan joka oli yhtenäinen avoin tila. Siellä oli kuitenkin pieni vinttihuone jonka kattoikkunasta oli näkymä joellepäin.

Jos oli ennen miehet rautaa ja laivat puuta niin kyllä lukotkin oli rautaa! Kuvassa Kauhalan paikaltamme pelastamiani lukkoja. Kuvassa aitan, hevostallin ja vilja-aitan lukot. Yksi aitan lukko on sitten vielä asianomaisessa tarkoituksessaankin. Tuollaisten lukkojen avaimet eivät varmaankaan helposti häviä mutta…

Jos oli ennen miehet rautaa ja laivat puuta niin kyllä lukotkin oli rautaa! Kuvassa Kauhalan paikaltamme pelastamiani lukkoja. Kuvassa aitan, hevostallin ja vilja-aitan lukot. Yksi aitan lukko on sitten vielä asianomaisessa tarkoituksessaankin. Tuollaisten lukkojen avaimet eivät varmaankaan helposti häviä mutta avainten mukana kantaminen vaatisi jo pienehkön selkärepun!

Tulosta tarinat

Tulosta tämä sivu