Nissilän nuorisoseurantalon sisäänkäynti 1950-luvulla

Entisenä paikkakuntalaisena Nissilä ja Nuorisoseurantalo kansakoulun vieressä ovat minulle hyvin tuttuja noilta lapsuus- ja nuoruusvuosilta. Kansakoulun aloituksen aikaan asuimme vieä Luvenjoella, vanhan Pirttilehdon yhden huoneen asumuksessa. Kevät tulvat toivat uittopuita lähes rapulle saakka. Kansakoulun alussa 1955 syksyllä kuljimme koulumatkan Nissilän koululle kävellen. Kesätlukukauden alussa, 1956 alkoivat koulukuljetukset kylän kolmella taksilla, -apteekkari Impi Huttusen, Veikko Kauppisen sekä Komulaisen Matin ja Ellin toimesta. Tuohon uudistukseen taisi loppua myös kunnan kenkien jakaminen.
Me rakensimme noihin aikoihin Luvejoen uudisrakentamisen, kylmien tilojen perustamisen aikaan uuden Pirttilehdon, johon muutimme asumaan 1956 jouluksi. Nyt oli tilaa jo kaksion verran, johon mahduimme asumaan lopulta seitsemän henkisenä perheenä noin kymmen vuotta, tilan loppuun rakentamisen ja peltojen raivauksen ajan aina vuoteen 1965 saakka. Suurten ikäluokkien syntymisen sekä Luvejoen varteen raivattujen uudistilojen seurauksena Nissilän kylä kasvoi. Vilkkaimpaan aikaan "Helvin kaupan" tienoilla oli elämää lähes kuten kirkonkylällä, vain kirkko puuttui. Seurantalolla ja sen ympäristössä oli joskus mm. Tivoli "ihmeineen", jollaiseksi teltan kuuluttaja mainosti ajassa teltan tummaihoista työntekijää. Nuorisoseuran talolla naatittiin kulttuurista, etenkin kesäaikaan elokuvista. Kävipä talolla myös erilaisia kiertueita ohjelmistoineen, mm. Kahlekuningas Timo Tuomivaara vapautti itsensä kahleista ja tuli ulos suljetusta säkistä.
Kiertueilla oli yleensä huumoripitoista ohjelmistoa, hanurimusiikkia, joskus pieni näytelmäkin ja lopuksi aina 1,5 tuntia tanssia.Väkeä oli aina salin täydeltä.
Kylällä oli parhaillaan jopa kolme kauppaa, Helvin-kauppa kahvioineen ja pajatsoineen, kaupalta Vieremälle päin noin kilometrin verran, Ritimojoen törmän päällä oli Osuuskauppa, "Osula". Vuolijoen tien varressa oli Ryytty Mertsin "kotipuoti" sen kulman asukkaita varten. Kun nuoriso varttui, kylän "ilta elämää" palvelii kesäaikaan jokailta auki olleet pari kioskia, "Einon kioski", Kiuruveden tien risteyksessä sekä "Mertsin kioski" Nissilän soramonttujen mäen päällä. Alakouluajoista muistan hetken kun, koulun joulujuhlassa paljastui minullekin karu totuus, ettei joulupukkia olekaan olemassa, kun tunnistin joulujuhlan pukin äänestä "Mattilan rengiksi, Puurusen Veikoksi.
Kun kansakoulu loppui, rippikoulun jälkeen alkoivat "villit" nuoruusvuodet ja oma elämää odotti tekijäänsä. Vaikka ajan "maajussit ", aikuiset nuoretmiehet saivat ja hankkivat rohkaisua parketille ruskeasta pussista, eivät ainakaan maaseudun kaikki nuoret tarvinneet harrastuksiinsa energia juomia pitkäripaisesta. Kun tanssipaikoilla ei ollut "oluen juottoloita", tanssipaikat saattoivat keskittyä musiikin ohella vain kahvin ja pullan tarjoamiseen. Huumeet ja muut nykyajan "tuontituotteet" olivat ajan ihmisille tuntemattomia.
Kun 1960 luvun muuttoliike etelän kaupunkeihin ja Ruotsiin alkoi, myös me lopetimme "Veikko Vennamon" järjestämän kylmäntilan maanviljelyn 1965 lokakuun huutokauppaan ja muutimme Luvejoen uudisasukas kylältä ensimmäisenä pois. Sen jälkeen olen vuosikymmenien saatossa seurannut " rakkaan kotikyläni" kuihtumista, kun olen ajallut Hyvinkäältä Ouluun ja koukannut kotimatkallani joskus Pirttilehdon pihalla ja jatkannut Nissilän kautta, joko Vuolijoen tai Ahokylän kautta Pyhännälle ja Ouluun. Oulussa suin perheeni kanssa lähes koko työurani ajan vuodesta 1983 vuoden 2017 kesään saakka. Kun lapset poika ja tyttö, olivat lentäneen pesästä ja kun "elämäntyöt" oli tehty, palasimme entisen tyttöystävän, vaimon kanssa taas 2017 kesällä viettämään eläkepäiviä takaisin "etelän aurinkoon", Hyvinkäälle.

Hyvää jatkoa lukijoille toivottelee Pirttilehdon Matti (Nissinen)